Joku puhui jotain ruuhkavuosista. Minä ajattelin selviäväni ilman niitä. Minähän teen töitä vain osa-aikaisesti. Täydennän puuttuvaa osiota milloin milläkin, mutta nyt talvikaudella varsinkin kansalaisopistossa espanjaa opettamalla. Kansalaisopiston kurssit eivät kuitenkaan ole vielä alkaneet.
Viime viikolla havaitsin kuitenkin olevani väärässä. Parhaimpana päivänä en edes ollut töissä kuin sen, mitä ehdin puhelinta käyttää ja aamusella suunnitella viikon tilaisuuksia, saarnaa sekä ahmia itselleni jaettavaa. Olen ottanut periaatteeksi lukea joka päivä Raamatun lisäksi kolmea kirjaa saadakseni virikkeitä. En lue suuria annoksia kerralla, mutta sen verran, että ajatukset alkavat hyrräämään. Noihin aamuhetkiin kuuluu luonnollisesti osana myös rukous.
Mutta siis siihen niin sanottuun välipäivään, jonka aikana en käynyt ollenkaan fyysisesti työmaallani. Kerkesin tuon päivän aikana juuri kääntyä kotona syömisten verran lasten kanssa. Koko muun ajan mennä viipotimme; kerhoa, kauppoja, neuvolaa, kuoroa jne.
Osaisikohan joku teistä antaa hyvän vinkin, miten niistä varsinaisista vauhtivuosista selviää, kun lapset oikein tosissaan aloittavat harrastuksensa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti