Palasin töihin ja tiedän sen. Niin tuntuvat tietävän lapsetkin. Toinen nukkuu tässä sylissäni kerhopäivän päätteeksi ja toinenkin halusi hyväilyä.
Oikeasti minun pitäisi tarttua omenoihin, mutta taidan oikaista jalkojani tässä tämän bloggauksen verran samalla koittaen kääntää aivojani lapsista nuoriin ja aikuisiin.
Tiedättekö tänään olen suunnattoman kiitollinen aktiivisista sydämellä toimivista seurakuntalaisista? Sanotaanko, että sydän, oikea arvojärjestys ja aito usko merkitsevät enemmän kuin viimeseen asti viilattu hiustenhalkomisteologia? Suurella sydämellä voi ylittää monta kuilua.
Mutta nyt alkaa tuo nukkuva lämpöpatteri sylissä hiostaa. Minä lähden bongaamaan tähän bloggaukseen kuvaa. Mistä sinä olet tänään kiitollinen?
Kuvan kohteet tunnistavat tietävät toisen hyvän syyn minun kiitollisuuteeni tänään. Rohkaisevat ystävät auttavat kummasti eteen päin, vaikka milloin mikäkin muistuttaa siitä, etten ole joka suhteessa se sama Mirjam, joka reippaat viisi vuotta sitten jäi äitiyslomalle. Mutta mulla on sama Jeesus ja Hänestä on hyvä puhua tänäänkin. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti