Isi otti lapset matkaansa. Lähtivät isin kotiin käymään. Minä sain hiljaisen hetken. Normaalisti hyödyntäisin tällaisen rukouksen, Raamatun, kirjojen, papereiden ja nettitöiden äärellä. Mutta nyt leivosvarasto ammotti tyhjyyttään ja minä sain oikein luvan kanssa tilaisuuden pään tyhjentämiseen. Sunnuntaisen saarnavuoron jälkeen se tekee oikein hyvää.
Otin ja leipasin toskaomenoita tai "omenahyvää" niin kuin meillä sanotaan sekä omenapiirakkaa, ja kuivakakku on vielä uunissa. Pitäisi riittää taas joksikin aikaa.
Meillä omenapuut ovat innostuneet tänä vuonna tuottamaan runsaasti satoa. Mutta nyt minulla on sitten haaste häätää hiirulaiset, jotka mokomat löysivät omenavaraston. Onneksi vain alinta laatikkoa on molemmilla kerroilla käyty napostelemassa. Nyt pitäisi vain löytää varma hävittäjä ennen kuin antonovka on valmista. Kesäomena onneksi vetelee viimeisiään, enkä muutenkaan ollut saamassa niille enää lahjoitusosoitetta, joten niillä laatikoilla on nyt hyvä seurata tuholaisten häädön onnistumista.
Tässä päätä tyhjennellessäni olen todennut, että mielenkiintoinen ja vaiherikas viikko takana. Liian paljon on sellaista, mitä en eri syistä voi teille kertoa, joten teen asiasta hyvin lyhyestä selvän. Ihana olla töissä takaisin juuri nyt ja saa muistaa rukouksin!! Mutta sen voin kertoa, että minäkin olen nyt sitten laulanut Jippii-kuorossa. Äiti mukana saatiin pienempikin kuorolainen lavalle eilen Alajärvellä. Jännästä ja pitkästä päivästä huolimatta lapset olivat tänään heti noustessaan lähdössä äidin mukaan ehtoollisjuhlaan ja niinpä me sitten suuntasimme koko perheenä Kyyjärvelle. Ette usko, miten kivalta tuntuu ajella kokoukseen vastuunsa hoitamaan silloin, kun oma rakas on ratin takana ja itse saa vain istua kyydissä.
Millainen päivä ja viikko teillä on ollut? Ja mitä te teette tyhjätäksenne päätä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti